5 vuotta jojoilevana. Onnellisena, surullisena, iloisena, äkäpussina, nauravana, itkevänä. Tyytyväisenä itseeni, unohtaneena itseni. Työkiireissä. Puuhastellessa, uupuneena, virkeänä.
Ja tätänykyä pullukkana
5 vuoden sisällä olen saanut 3 kertaa lahdutettua. Viimeinen kerta oli n 3-v sitten. Silloin viimeksi olin normaalipainoinen.
Nyt auttamattomasti ylipainoinen. Juoksussa ei jalka nouse ja polvet joskus vihloo. Tottakai paino painaa. Crossfitissä saan melko isonkin painon nousemaan kun joutuu omaakin massaa kannattelemaan.
Olimme viikonloppuna mieleni kanssa minilomalla.
Katsoin kuvia.
Ja todentotta kauhistuin.
Olenko minä tuo?Pyöreä hahmo. Muumimamma?
Kalorirajoitetut hiiret elävät pidempään. Vanhaksi elävät ovat pienikoisia.
Läski on riski.

terveyslupaukseni
nautin perusruuasta lautasmallin mukaan.
Syön aamiaiseksi kaurapuuroa marjoilla
Juon riittävsti vettä.
Teen sunnuntaisin pitkän lenkin.
Teen lauantaisin meditatiivisen venyttelyn.
haen endorfiinipöllyt entiseen tapaan crossfitistä 2-3 kertasa viikossa.
Nukun riittävästi.
Juon vain 2 lasia viiniä viikossa (en ennenkään juurikaan ole juonut)
En ahda itseeni transrasvoja, sipsejä ja suolaa.
En myrkytä kehoa lisäaineisilla sokeroipommikarkeilla ja valkoisella sokerilla
Haluan olla terveempi.
Ottamani kuva Chagalin museosta, yhden taisemaalauksen mielenkiintoisesta kohdasta